Ylianalysointi ja sen analysointi

On ihmisiä, jotka analysoivat kaikkia ratkaisujaan elämässä. Sitten on ihmisiä, jotka ylianalysoivat. Ja sitten on ihmisiä kuten minä, jotka ylianalysoivat omaa ylianalysointiaan ja ovat lopulta isossa analysoinnin ja ylianalysoinnin suossa, josta ainoa tie ulos tuntuu välillä olevan perinpohjainen analysointi.

Erityisherkillä ihmisillä on tapana ajatella, paljon ja koko ajan. Mutta pelkkä ajattelu ei riitä. Kuten monet muutkin erityisherkät, analysoin ja ylianalysoin jatkuvasti tulevia ratkaisujani, menneitä ratkaisujani ja kaikenlaista pientä ja isoa sälää, jonka analysoinnista ei todellisuudessa ole mitään hyötyä. Mieheni on kehittänyt tälle loputtomalle asioiden vatvomiselle jopa termin: kuulemma suolestan asioita. 😀 Todella osuva termi oikeastaan, vai mitä olette mieltä? Minä suolestan asioita niin kauan, että olen varma käsitelleeni ne jokaiselta kantilta. Näin voin luottaa siihen, ettei yllätyksiä enää putkahtele esiin aivojen syövereistä.

Erityisherkkyys on käsittääkseni yhtä yleistä ihmisillä kuin eläimillä. Erityisherkät eläimet ovat tärkeä osa esimerkiksi saaliseläinten laumaa, koska yksityiskohtainen ympäristön havainnointi ja tarkkailu (sekä sen analysointi) voi johtaa turvaan leijonan tai muun saalistajan hyökkäykseltä. Olen huomannut, että toimin itse samalla tavalla. Koska analysoin, ylianalysoin ja suolestan asioita, olen perillä ratkaisujani mahdollisesti seuraavista sudenkuopista ja osaan varautua niihin etukäteen. Analysointikykyni avulla olen myös muun muassa oppinut paremmin virheistäni, oppinut riitelemään paremmin ja olemaan parempi puoliso.

IMG_0654Ylianalysointi käy välillä niin ylivoimaiseksi, että ryhdyn analysoimaan sitä, miksi ylianalysoin. Tämä luonnollisesti ajaa ojasta allikkoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ylianalysoinnissa ja sen analysoinnissa on myös hyvää.

Kuten sanottua, analysointi on välillä todella uuvuttavaa. Toisinaan pohdinkin sitä, olisiko elämäni helpompaa, jos osaisin olla analysoimatta. Tajusinpa juuri, että tämäkin on muuten varmaan analysointia. Välillä kadehdin miestäni. Jos jokin suunnitelmamme epäonnistuu, mieheni voi jättää asiat omaan arvoonsa, kipata ihmetyttävät asiat laatikkoon ja jatkaa intoa puhkuen seuraavaan projektiin. Itse vellon vielä monta päivää epäonnistumisen suossa, yrittäen selvittää juurta jaksain mikä meni pieleen, miksi se meni pieleen, miten se ei enää mene pieleen, miksi se vaivaa niin paljon, pitäisikö sen vaivata niin paljon, miksi mietin sitä niin paljon, miksi en osaa laatikoida, onko kykyni olla laatikoimatta hyvä vai huono asia, miten kauan jaksan asiaa vatvoa ja niin edelleen. Lopulta päädyn tilanteeseen, jossa alkuperäinen aihe on unohtunut jo kauan sitten ja analysoin vain omia tuntemuksiani asian käsittelystä ja käsittelyn tehokkuudesta.

IMG_0571Olen siinä mielessä onnekas, että elämäni on jokseenkin kiireistä. Analysointi loppuu väistämättä joskus, ihan puhtaasti siitä syystä, että aikaa sille ei ole. En sitten tiedä, onko tämä hyvä vai huono asia. Välillä kun aikaa sitten on ja ehdin uuvuttaa itseni analysoimalla, on tunne lopussa todella väsynyt mutta onnellinen. Onnellinen, koska koen että viimeinkin olen tilanteen tasalla.

Mitä keinoja käytätte analysoinnin kontrolloimiseen? Vai pitäisikö meidän kontrolloida sitä ollenkaan… jään analysoimaan tätä 🙂

Herkkyys on elämän suola ❤

 

– Kati

7 thoughts on “Ylianalysointi ja sen analysointi

  1. Satu says:

    Joskus analysointi helpottuu sen kamalimman kautta, vaikka on kaikkensa tehnyt, miettinyt, pohtinut ja varautunut, elämä laittaa rähmälleen. Huomaa, että ei elämää voi elää varmaksi. Omalla kohdalla on käynyt näin. Vapauttaa ainakin liiasta.

    Liked by 1 person

    • happybeginningblog says:

      Totta puhut. Jälkikäteen ajateltuna monestikaan analysointi ei ole auttanut lopputulosta. Enimmäkseen ajattelen että se auttaa jäsentelemään ajatuksia hetkessä, ei niinkään aina muuttamaan sitä mitä on jo tulossa. Vähän vähemmälläkin kyllä pärjäisi 😊

      Like

  2. Emma says:

    Olen itse kääntänyt tämän yhdeksi menestyksen avaimeksi. Kun analysoin miksi joku asia ei toimi, kokeilen asiaa toiselta kantilta tai kokonaan eri tavalla, (hyödynnän tätä esimerkiksi ihmisten ja eläinten käyttäytymisen oppimiseen, miksi joku tekee niinkuin tekee jne.) koska ei toimivaan ideaan/ajatukseen ei kannata tuhlata energiaa. Ellei sitten intuitio kovasti väitä, että asioilla on jokin yhteys, mutta siihen junnaaminen ei varmasti auta 😀 Kyllä alitajunta sitten jossain vaiheessa osaa yhdistää asiat oikein, kun löytää sen “puuttuvan palasen”. Eli älä jää junnaamaan.

    Ehkä meillä on suurempi analysoinnin tarve(?), ja jos se ei täyty niin ylianalysoidaan vähän kaikkea mahdollista. Joillain se täyttyy nopeammin kuin toisilla.
    Kannattaa hyödyntää tätä johonkin sua inspiroivaan asiaan niin tästä saa kivasti energiaa, kun joutuu vähän yhdistellä asioita ja miettiä mikä toimii ja mikä ei (itsestä tulee silloin ehkä muiden silmissä lapsenomaisen iloinen). Silloin todennäköisesti et jää ns. turhiin asioihin jumiin ja ota itseäsi tai muita liian vakavasti.

    Sen oman inspiroivan asian etsiminen tuntuu olevan nykymaailmassa hankala etsiä. Tai niin olen ainakin itse tulkinnut. Joku tai jokin itsessä saattaa yrittää estää sen löytämisen. Inspiroivia asioita on kyllä yleensä monta. Kannattaa miettiä estääkö esimerkiksi jokin asenne tai olettamus niiden löytämiseen. Kannattaa aloittaa yhdestä asiasta kerrallaan. Minulla on kyllä aavistus, että tiedät mikä juuri sua inspiroi 🙂
    Kirjoitin tän “vähän” väsyneenä, toivottavasti sait ajatuksesta kiinni 😀

    Liked by 1 person

    • happybeginningblog says:

      Kiitos ihan mahtavasta näkökulmasta! Inspiroivien asioiden ympärillä analysoiminen on varmasti suotavaa, ongelma on juurikin siinä miten joukosta voi eliminoida ne ei-tärkeät aiheet, joita ei kannata lähteä analysoimaan 😊 todella hyvä pointti kyllä, täytyy vielä enemmän miettiä miten saisi itsensä kiinni siitä analysoinnin suosta ennen kuin on ihan syövereissä.

      Siinä olet oikeassa että tiedän, mikä minua inspiroi 🤩

      Like

      • Emma says:

        Usko pois, se ylianalysoiminen vähenee huomattavasti kun sitä tarvetta pääsee käyttämään johonkin mielenkiintoiseen :)! Se ei tapahdu äkkiä, mutta pikkuhiljaa se saa tuntemaan olon myös onnellisemmaksi.

        Liked by 1 person

  3. Janne says:

    Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta ja avautumisesta. Itse ajattelen ettei analysoinnissa ole mitään pahaa. Huonompaakin ajanvietettä voisi olla. Ja kun sitä ei voi itse valita, että voisi mitenkään jättää jotain analysoimatta. Yritänkin opetella olemaan lempeämpi ja suopeampi itselleni…varmaan silloin helpompaa myös läheisille, kun ei aina tarvitsekaan olla täydellistä. Ja, juuri epätäydellisyys voikin olla kivaa? Kenties ainakin itselleni, jopa tavoiteltavissa oleva tilanne, koska epäilen ettei normaaliutta ole olemassakaan.

    Like

    • happybeginningblog says:

      Kiitos kommentistasi 🙂 Ei normaali kannatakaan yrittää olla, ainakin itselleni se on vihonviimeinen asia jota haluan. Olen iloinen ollessani juuri tällainen kuin olen, omituinen uniikki sekamelska 🙂 Ehkäpä analysointiin toimisi samat niksit kuin meditaatioon. Ei tarvitse olla ajattelematta tai analysoimatta, voisi vaan opetella huomioimaan analysointinsa mutta ei hukkua sen syövereihin. Kuten totesit, analysoimisessa ei ole mitään pahaa eikä siitä kannata liikaa soimata itseään kun emme kuitenkaan osaa olla analysoimatta 🙂

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s