Se päivä

Mindfulness ja meditointi ovat tulleet säännölliseksi osaksi elämääni ja uskon, että ne tekevät elämästäni stressittömämpää ja onnellisempaa. Välillä olen kuitenkin miettinyt, onko kyseessä todellinen parannus vai pelkkä mutu – musta tuntuu mutten ole ihan varma. Vaikka meditointi ja mindfulness tuovat onnea, rauhaa ja iloa niiden harjoittamisen hetkellä, haluan silti aina vahvistuksen sille, että käyttämäni aika johtaa todellisiin tuloksiin. Parisen viikkoa sitten sain kuitenkin merkin siitä, että olen oikealla tiellä. Toivottavasti tämä inspiroi myös teitä siihen, mitä hyötyä pysähtymisen ja läsnäolon harjoittamisesta on.

Eräänä tavallisena päivänä, tavallisten asioiden keskellä, tavalliseen aikaan, koin jotain suurta. Ainakin se oli minulle suurta. Vaikka tapahtumasta on jo aikaa, olen edelleen uskomattoman kiitollinen ja onnellinen siitä, että sinä torstaina olin vihdoin täysin yhteydessä itseeni ja koko universumiin.

Olin tavallisella kauppareissulla ostoskeskuksessa, kun huomasin sen. Tiedättekö sen olon, kun joskus tavallaan katselee itseään ulkopuolelta? No, tällä kertaa tuntui kuin olisin katsellut koko muuta maailmaa jostain ulkopuolelta. Kaikkia niitä ihmisiä, jotka stressaantuneen näköisenä raahasivat erilaisten putiikkien ostoskasseja, puhuivat puhelimeen, näpyttivät tekstiviestejä kävellessään, selasivat kuumeisen näköisenä vaatekauppojen uutuus- ja alerekkejä, harppoivat liukuportaan askelmia hirmuisella vauhdilla ja tuhahtelivat ständeiltä huuteleville kosmetiikkaesittelijöille ja liittymämyyjille. En ollut enää yksi heistä, olin jotain muuta.

Olin rauhallinen, onnellinen ja ympärilläni oli hiljaista. Onnistuin vihdoinkin sulkemaan muun maailman pois, kuin olisin ollut omassa pienessä kuplassani. Hektinen maailma tuntui etäiseltä, vaikka kauppakeskus kuhisi kuin muurahaispesä.

IMG_0996

Erityisherkälle suuret väkijoukot ja vieraat ihmiset aiheuttavat tavallisesti ahdistusta ja stressiä. Jo tavallisessa ruokakaupassa kävely on epämukavuusalueellani, saati sitten täyteen ahdetussa kauppakeskuksessa sompailu. Mindfulness, meditaatio ja muut elämänmuutokset ovat kuitenkin viimein vieneet minut siihen pisteeseen, että ahdistavassa tilanteessa on mahdollista olla aidosti onnellinen.

En kaipaa enää sitä kiireistä kulutusmaailmaa, johon sukupolveni on kasvanut. En hapuile puhelintani kun odotan ystävääni kadunkulmassa. En odota auringonlaskua huomatakseni, miten kaunis maailma on. Osaan olla itseni ja universumini kanssa hiljaa ja vain hengittää. Rauha, joka sinä torstaina tuntui koko kehossani, on sisälläni. Ilmeisesti sisälläni syttyi samalla jokin hehkulamppu, koska riippumatta tilanteesta, osaan nyt kurottaa sen olon uudelleen esiin. Ja rakkaat kanssaherkät, minimalistit ja muut ihanat lukijani, se on melkein parasta maailmassa. ❤

– Kati

3 thoughts on “Se päivä

  1. Minitu says:

    Oi tää oli aivan mielettömän kaunis teksti! Toisinaan havahdun itsekin tuohon tunteeseen ja se on niin ihana tunne ❤ Enpä olisi itse osannut sanoittaa!

    Like

    • happybeginningblog says:

      Kiitos, tuli ihana olo kommentistasi ❤️ on tosiaan ihan mahtava tunne osata pysähtyä ja tajuta olevansa osa tätä ihmeellistä maailmaa. Harmillisen usein se meiltä kaikilta unohtuu arjen keskellä. Vinkkinä kaikille, jotka vielä tätä oloa etsivät: tällaisena kylmänä sunnuntaina kannattaa vaikka keskittyä katsomaan kuuraa nurmikolla, se on paljon kauniimpaa kuin voisi kuvitella ☺️

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s