Jos

Istun lentokentällä ja tuijotan kelloa. Juuri nyt koneen oli tarkoitus rullata kiitoradalle ja ampaista kotia kohti. Mutta ei. Teknisten ongelmien takia, mitä ne sitten ikinä tarkoittavatkaan, kotimatka on viivästynyt puoli päivää. No biggie. Paitsi, kun olen sellainen kuin olen. Tunnen jo nyt, miten paljon jossittelua rakkaat erityisherkän aivoni ehtisivät käydä läpi kuudessa tunnissa. Entä jos koneen vikaa ei olekaan korjattu kunnolla ja koneeseen tulee hämminkiä, kun olemme ilmassa? Entä jos kone myöhästyy vielä enemmän ja joudun perumaan tärkeitä menoja huomiselta? Entä jos jotain muuta menee pieleen vain siksi, ettei kaikki mennyt kuten odotin?

Onnekseni (ja mieheni onneksi, joka joutuu odottelemaan lentoa kanssani 🙂 ), olen viimeisen kuukauden aikana analysoinut jossittelun tarvettani tavallista enemmän ja jossitellut josko olisin viimein löytänyt tavan jossitella vähemmän. Törmäsin sattumalta muutama viikko sitten Spotifyssä kappaleeseen, joka aiheutti minussa niin suuren oivalluksen mitä jos -ajattelusta, että haluan nyt jakaa sen teille. Josko Kane Brownin ’What Ifs’ -kappaleen sanat saisivat teidät muutkin rentoutumaan lentokentän lähtöaulassa, tai missä ikinä sitten lienettekin.

What if the sky falls or the sun stops burnin'. We could worry about them what ifs 'til the world stops turnin'

Oletko niitä herkkiä, jotka makaavat yöllä valvoen ja jossitellen kaiken maailman kiemuroita? Minä olen, tai ainakin olen ollut. Tapanani on ollut jossitella elämän (ja muiden ihmisten elämien) isoja ja pieniä asioita, niin päivisin kuin öisin. Sitä, mihin maailma on menossa ja mitä hirveää kulman takana odottaa samoin kuin sitä, mitä tapahtuu, jos unohdan ostaa kermaa. Sanonpa vaan teille, rakkaat herkät, että jossittelijan elämä ei ole helppoa. Ei laisinkaan. Jossittelu hidastaa tehokasta elämistä, koska yksinkertaisesti, se vie aivan hirveästi aikaa ja aivokapasiteettiä.

IMG_2144

Jossittelun lopettaminen ei myöskään ole helppoa, no-oou. Se vie vähintään yhtä paljon energiaa kuin itse jossittelu, mutta onneksi vain jonkin aikaa. Aivot ovat oppiva elin ja jossittelu on mielestäni enemmän tapa kuin ominaisuus. Miten sitten lopettaa? Itse olen ryhtynyt tarkoituksella etsimään tältä planeetalta kaikkea, mikä on kaunista ja hyvää. Olen huomannut, kuinka paljon ihania ihmisiä tällä taivaankappaleella kävelee ja kuinka pitkälle sydämellisyys ja välittäminen kantaa.

Olen samaa mieltä Kane Brownin kanssa siitä, että voimme istua murehtimassa taivaan putoamista maailman tappiin asti, tai voimme valita uskovamme, ettei se putoa. Voimme elää kauhukuvien värittämää passiivista elämää tai voimme ottaa ohjat omiin käsiimme ja tehdä tästä maailmasta sellaisen, jossa aurinko ei lakkaa paistamasta. On vain luotettava siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja että parempikin tie on olemassa.

What if this goes south, what if I mess you up. You say what if I break your heart in two then what

Uskoisin, että monille erityisherkille etenkin parisuhteisiin liittyvä jossittelu on arkipäivää. On suorastaan liian helppoa huolestua siitä, onko tarpeeksi hyvä toiselle, tekeekö vastapuolen onnelliseksi ja onko yhteisiä asioita tarpeeksi. Toisaalta herkän analysointikyvyt aiheuttavat myös jossittelua parisuhteen toisen osapuolen tarkoitusperistä. Mitä jos toinen loukkaa, ei rakastakaan, mitä jos suhteessa käy huonosti ja herkän sydän särkyy? Mitä jos herkkyys onkin toiselle liikaa ja ymmärrystä ei tipu?

Oletko, rakas kanssaherkkä ikinä ajatellut asiaa toiselta kantilta?  Mitä jos pöydän toiselta puolelta tuijottava treffikumppanisi onkin se, jolle sinut on tarkoitettu? Mitä jos ensisuudelmanne onkin elämänne viimeinen ensisuudelma, koska se ihminen, jota olet etsinyt, on nyt ja tässä? Mitä jos Tinderlöytösi ei pelaakaan pelejä kanssasi, vaan aidosti haluaa ottaa sinut syliisi ja suudella?

Olitpa erityisherkkä tai et, jossittelu ei tuo sinulle sitä onnea, jonka ansaitset. Parisuhteessa negatiivinen jossittelu ja murehtiminen on kuin kolmas pyörä, joka vähitellen nakertaa onnea pienemmäksi. Jos väkisin haluat jossitella, jossittele sitä, mikä kaikki voi mennä paremmin kuin toivoit. Kokeile siis uskoa sokeasti siihen, että sydäntäsi ei halkaista kahtia. Vaan siten et halkaise sitä itse vaan voit tarjota sen ehjänä sille, joka sen eniten ansaitsee. ❤

What if this is it, what if it's meant to be

Vie aikaa, ennen kuin oppii luottamaan universumiin. Niin se vei aikaa minullakin. Mutta se, mitä luottamalla voi saada, on niin paljon parempaa kuin se, mitä murehtiminen kantaa eteesi. Elämä tuo tiellesi juuri sitä, mitä uskot sen tuovan. Usko minua, maa jalkojesi alla kantaa ja ruusut ovat juuri niin punaisia kuin miltä ne unelmissasi näyttävät. Kulman takana odottava maailma on ihmeellisempi kuin ikinä ehtisitkään jossitella ja täynnä sellaista, josta et vielä osaa unelmoidakaan.

IMG_2028

Älä anna murehtimisen mörön vallata itseäsi, se ei ansaitse sitä. Olet näes parempi kuin luuletkaan. Ja arvaa mitä? Elämä on tässä ja nyt ja se on tarkoitettu juuri niin ihanaksi kuin sen luot.

What if I loved all these what Ifs away?

 

Rakkaudella,

Kati

2 thoughts on “Jos

  1. meesa62 says:

    Vaan siten et halkaise sitä itse vaan voit tarjota sen ehjänä sille, joka sen eniten ansaitsee. ❤

    Kiitos tästä❤️

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s